Àger Catalonia Test event of 24th FAI World HG Championships, Riippuliidon MM esikisat Àger Catalonia 21-27.7.2024
Tarina matkasta Àger MM esikisoihin
Tino osallistui kilpailuun (kertoja), Juha oli “joukkueenjohtaja” ja Mikko toimi kuskina ja kuvaajana.
Menomatka 17.-19.7.
Matkaan lähdimme Nokialta keskiviikkona aamusta. Tavarat oli pakattu edellisenä iltana uskolliseen 406:n ja viime hetkellä hommasin autoon espanjassa autossa tarvittavia varusteita Motonetistä. Yllätyksenä tuli jos autossa on takaylitystä pitää olla espanjalainen “V20” kyltti auton takana, toinen kolmio tai vilkkuvalo sekä huomioliivit, no nämä saatiin hankittua ja takalaseihin asensin tummennuskalvot estämään espanjan paahdetta, jota luvattiin lähes 40° lämpötiloja.
Kotoa Nokialta lähdin 10:00 hakemaan Juhaa ja Mikkoa Tampereelta, josta lähdimme ajamaan kohti Finnlines satamaa Vuosaaressa Helsingissä. Motarilla ajaessa tuli mieleeni ettei renkaita ole ikinä tasapainotettu ja matkan kireän aikataulun vuoksi tämä olisi suotavaa kun renkaat alkoivat täristää jo 120km/h nopeudessa. Koska 406 alumiinivanteissa ei ole keskireikää osoittautui sopivan rengasliikkeen valinta yllättävän haastavaksi. Vantaalla piti olla koneet ko. työhön mutta tiskillä he peruivat työtarjouksen, mutta onnesta muutama liike kierrettyämme löytyi sopiva kumikorjaamo juuri ennen satamaa ja aikaakin jäi yli ennen laivaan pääsyä.
Laivaan meno sujui helposti, passit vain näytettiin, eikä aikaakaan kun olimme jonossa odottamassa laivan sisäänajoa. Jälkeenpäin tosin passintarkastus ihmetytti kun huomasimme että Mikon passi oli viimeksi voimassa yli 10 vuotta sitten.
Laivamatka Finnlinesillä kohti Travemündeä alkoi 15:00 ja otimme rennosti ja latasimme akkuja, olihan meillä Saksasta yli 2000km matkaa Àgeriin. Laivalla oli varattuna buffet ruokailupaketti ja saunoa sai minkä kerkesi. Mitään erikoista ohjelmaa laivassa ei ollut tarjolla ja taxfree oli auki hyvin rajallisesti joten ruokailut oli pääasia matkalla. Sää merellä oli aurinkoinen, vain reipas tuuli esti yläkannella oleskelun.
Saavuimme Travemünden satamaan torstaina ilta yhdeksän aikaan, laivasta poispääsy Saksan maaperälle kesti melkein tunnin. Lypeckissä kävimme kaupoilla ostamassa matkaevästä ja 406 tankattiin täyteen joten matka kohti kisapaikkaa oli alkamassa. Here karttasovellus kyllä ajatteli että Berliini olisi ollut parempi vaihtoehto, minkä jälkeen siirryimme käyttämään googlemapsia ja matka pääsi alkamaan yhdentoista aikaan alkuyöstä.
Reittimme kulki Saksan autobaanoja pitkin Luxemburgista Ranskan kautta Espanjaan. Ajotavoite oli aika kova, kun perillä piti olla ennen kello kahdeksaa perjantai-iltana, moni epäili jo lähdössä ettei aikataulu onnistuisi tai uskollinen 406 sanoisi sopimuksensa irti kesken matkan. Itse ajoin ensimmäisenä ja Mikko toimi kartturina. Saksassa kolmen aikaan yöllä pysähdyimme tauolle ja Juha otti ajovuoron, itse pääsin lepäämään.
Seuraava stoppi oli Ranskassa matkan puolivälin tienoilla, jossa tankkasimme 406:n ja palkitsimme itsemme kolmioleivällä sekä kahvilla. Tästä eteenpäin jatkoin ajamista kohti Espanjaa, mutta etelä Ranskassa jouduimme liikenneruuhkiin josta seurasi epäusko ettemme välttämättä pääse ennen kahdeksaa perille ja kämppä jää pian saamatta. Juha soitti leirintäalueen respaan jossa sanottiin että olemme auki kymmeneen joten avaimien saanti oli varmistettu ja huolet poissa. Viimeinen tankkaus ennen leirikeskusta tehtiin Espanjan rajan ylitettyämme. Loppumatka sujuikin yllättävän joutuisasti kaskaiden säestäessä kovaan ääneen kulkuamme.
Àgeria lähestyessämme rupesi maasto kumpuilemaan ja tiet kiemurtelemaan melkoisesti, tunneleita oli tämän tästä sekä rinteet jyrkkiä jopa tunneleissa. Àger laaksoon laskeutuessa oli pitkä ja jyrkkä 7% alamäki jossa piti miettiä kuinka 406:n jarrut kestää.
Yllätykseksemme olimme jo puoli kahdeksalta perillä, keskinopeus oli 406:lle kunnioitettava 101km/h ja matka-aika 21 tuntia. Perillä saimme nauttia vilvoittavan oluen urotekomme kunniaksi ja myöhemmin illalla oli tapas leipiä tarjolla.
Illalla oli myös Àger-open palkintojen jako jossa tuttumme Scott Barrett saavutti toisen sijan.
Harjoituspäivä ja eka briefing 20.7.
Ensimmäinen aamu alkoi kello yhdeksän aamupalalla camping ravintolassa kuten kaikki muutkin aamut tällä kisaviikolla. Aamupala oli melko suppea mutta riittävä eikä vaihtelua ollut, parina aamuna oli appelsiinimehun tilalla persikkamehua yllätykseksi.
Säätiedote päivälle tuli WhatsApp viestillä joka lupasi hyvää lentokeliä mutta uhka ukkosista oli olemassa.
Menimme puolenpäivän aikaan starttipaikalle kasaamaan siipiä, matka leirialueelta on vain 16km huipulle, mutta aikaa meni kiemuraista ja jyrkkää tietä ajaessa yli puolituntia . Paikalle saapui myös varjoliitäjiä paikallisesta varjoliitokoulusta sekä muutamia riippuliitäjiä. Minä ja Juha kasasimme siivet ja Mikko seurasi toimiamme huipulla. Muutamia lentäjiä seurasimme ennen kuin starttasimme itse, Juha lähti ensin ja minä perässä. Startit onnistui hyvin molemmilta vaikka rinnelähtöjä ei ole kovin montaa takana. Mikko kuvasi lähtömme ja seurasi tovin touhujamme ilmassa kunnes ajoi 406:n laskupellon viereen. Juha lensi puolituntia muutamassa nostossa ja sai Mikosta seuraa kasaamaan siipeä.
Itse lensin kaksi tuntia rinnettä edestakaisin tutustuen maisemiin ja kelin luonteeseen. Laskupellolle suunnatessa en meinannut löytää laskevia ollenkaan. Lasku onnistui mainiosti. Siipeä kantaessa kuumuus iski rajusti ja hiki valui otsasta etten meinannut nähdä mitään eteeni.
Illalla kävimme ilmoittautumassa kilpailuun kisatoimistossa joka oli ravintolan yläkerrassa, samalla saimme tiedon että kaikilla pitää olla 2-metrin radio turvallisuuden takia. Onnesta Juha hoiti minulle lainaradion, kiitos Pawelin joka lainasi radionsa viikoksi ilman korvausta. Myös kisailijoille jaettiin kisakassi sisältäen kisapaidan, juomapullon ja Lleidan läänin kartan.
Illalla oli vanhassa luostarissa ensimmäinen briefing, jossa kerrottiin tulevan viikon toiminnasta säännöistä toimintatavoista. Jokaiselle oli tarjolla juotavaa ja sämpylöitä joiden välissä oli herkullinen makkara kastikkeella.
1. Kisapäivä 21.7.
Ensimmäinen kilpailupäivä peruttiin pohjoistuulen takia kun ei ole turvallista starttipaikkaa koko porukalle.
Me päätimme lähteä etsimään uimarantaa ja seikkailureittimme kulki pientä kiemuraista soratietä pitkin Canelles Reservoir patoaltaan kautta Aragonian puolelle.
Uimapaikka oli varsin erikoisen polun päässä, josta löytyi festarialue mutta olimme hiukan liian aikaisessa 4.-9. syyskuuta oli Own Spirit Festival mutta emme jääneet odottamaan.
2. Kisapäivä 22.7. task 1
Aamulla odotettiin aamupalan jälkeen tehtävää ja säätiedotusta joka lupas hyvää keliä; myös starttijärjestys sekä kasauspaikka kerrottiin. 12:00 oli biefing starttipaikalla, jossa kerrattiin päivän sää, tehtävä sekä mahdolliset vaaranpaikat ja kerrottiin mahdolliset laskupaikat reitillä. Kilpailijoille oli tarjolla vettä ja sämpylä, joka oli tosin aika kuiva, liekkö eiliseltä kisapäivältä jota ei lennetty. Briefingin jälkeen jaettiin trackerit kaikille.
Tehtävänä oli 118km seitsemän käännepisteen kautta vakio laskupaikka Trempin pohjoispuolella järven rannalle.
Kasauspaikkani oli rankinpisteiden mukaan numero 107, joka oli melko syrjässä, mutta tilaa oli sitäkin paremmin. Ensimmäisen kisapäivän starttijono ei oikein meinannut liikkua, kun starttimestari jarrutteli lähtöjä, 110 kilpailijan lähettäminen meinasi kestää tolkuttoman kauan eikä viimeisillä ollut mahdollisuutta valita ensimmäistä aikaikkunaa.
Itse pääsin ilmaan 15:35, startti oli tosi hyvä ja nosto löytyi melko helposti muita seuraamalla. Ensimmäinen käännepiste/aikaikkuna (20km säde) oli laakson toisella puolella, josta piti palata takaisin lähtörinteeseen. Lähdin tavoittelemaan ensimmäistä käännepistettä ja uskoin että vastarinteellä on nostoja ja voin seurata muita tai pääsen helposti takaisin rinteeseen, joka oli yleensä hyvin nostavaa aluetta. Aikaleiman saatuani päätin kääntyä takaisin starttirinteelle mutta korkeus hupeni nopeasti eikä nostavia meinannut löytyä; myöskään alempien harjanteiden päälle en enää olisi päässyt. 26min ja reitillä 7.1km:n jälkeen olin laskussa Ager laaksossa varjoliitäjien kerhotalon laskupellolla. 30 muuta pilottia joutui kokemaan samaan kohtalon, osa oli varsin korkealla rankingissa. Maasta katsellessa jälkeenpäin ajatellen keli oli yksi hankalimmista ja termot harvassa sekä veivät hitaasti ylöspäin. Maaliin pääsi vain 20 pilottia joiden lentoaika oli 3,5-4,5 tuntia.
Me päätimme pistäytyä Lleidassa (60km etelässä oleva suuri kaupunki) josko löytäisimme meille lisää 2M radioita mutta tuloksetta tämäkin retki suoritettiin. Paluumatkalla rupesimme etsimään ruokapaikkoja mutta totesimme Espanjan tavan ruokailla olevan haaste turisteille; päivällä muutaman tunnin siesta kun ravintolatkin on kiinni.
Aamupala on ehkä kahdeksalta mutta varmemmin yhdeksältä, lounas ehkä yhdestä neljään johon emme kerinneet koskaan kun lähtö oli yleensä kolmen aikaan ja illalla kahdeksasta kymmeneen keittiö oli ehkä auki. Google:a apuna käyttäen metsästimme ruokapaikkoja ja tälläkin kertaa löysimme monta hyvännäköistä paikka, mutta oikein mikään ei ollut auki, oli vaihtanut nimeä tai oli lopettanut toimintansa jo kauan sitten. Blaguer oli riittävän iso kaupunki, mistä löysimme avoinna olevan ruokapaikan joen varrelta. Kuten tavallista ruokalistat on vain espanjaksi; turvauduimme tälläkin kertaa googlen apuun ja tulkkasimme listat meille tutummiksi. Ruokien tilaus onnistui melko helposti vaikkakin espanjan tai katalonian kielen hallinta jarruttaa tarjoilijoiden palveluintoa joskus melkoisesti, myöskään täysin varma ei voinut olla mitä tulee saamaan.
3. Kisapäivä 23.7. task 2
Päivän tehtävä ja säätiedotus saatiin taas kymmeneksi jonka jälkeen suuntasimme starttipaikalle. Briefing klo 12 jota ennen sain liitimeni kasattua paikalle 85 eilisen suorituksen perusteella. Tehtävä oli tälle päivälle 112,5km, joka kulki Sopeiran padolle ja sieltä vuoriston yli Tremp laaksoon lentämään siksakkia.
Tällä kertaa lähtöni onnistui mainiosti, jota edesauttoi parempi starttipaikka ja pääsin lähtemään kärjen tuntumassa ja nimimiesten porukassa. Matkasin Sopeiran padolle korkeuksia pidellen mutta padon tuntumassa vajosin turhankin alas ja jouduin hakemaan nostoa padon tuntumassa melko kauan ja kärki meni jo menojaan. Sopeiran padolta menin jylhää vuorenreunaa pitkin ylittämään ensimmäistä kertaa vuoristoa kohti Tremp laaksoa. Vähän kyllä arvelutti kuinka korkealle pitää mennä ja mistä olisi paras ylityspaikka kun en nähnyt seuraavia turvallisia laskualueita vuorijonojen lomasta.
Vuoriston ylitettyäni pääsin Tremp laaksoon ja kohti toista käännepistettä missä pääsin mukavan korkealle Abella kraaterin taakse 2850m msl josta uskoin pääseväni maaliin asti mutta hitauteni kostautui ja nostot hiipuivat melko yllättäen ja en päässyt riittävän korkealle jotta olisin yltänyt viimeiselle käännepisteelle ja sieltä liukumaan maaliin.
Päivän saalis 97km ja 4,5 tuntia tiimaa, Ager rupeaa tuntuun kivalta lentopaikalta. Laskeuduttuani hakupartio oli ripeästi paikalla vaikkakin pojilla oli myös oma seikkailu tulla perässäni laaksosta toiseen.
Hakuautokin pääsi tositoimiin ja starttivuorelta ajettiin tällä kertaa pohjoisenpuolelle alas. Tie oli vielä huonompi kuin kisakeskuksen puolella ja kartturikin sai olla hereillä, ettei käännytty väärästä risteyksestä. Tinon etenemän ennustaminen live-trackiä seuraamalla oli aluksi haastavaa ja autolla tuli ajeltua sinne tänne, minkä hienot maisemat palkitsivat. Kun saatiin Tino kyytiin, käytiin paluumatkalla patojärvessä viilentymässä ja uimassa.
4. Kisapäivä 24.7. task 3
Tämän päivän tehtävä oli viikon pisin 130km. Alku oli sama kuin eilen eli ensin Sopeiran padolle ja sieltä vuoriston yli Tremp laaksoon Abella kraaterille. Kolmas käännepiste oli Andorran lentokentän takana ja maali oli 33km itään lähes laskukelvottoman alueen takana. Tuuli oli viikon kovin ja suoraan lännestä joten edestakainen olisi ollut liian haastava .
Itse pääsin melko kivasti alkuun ja eilistä reittiä aluksi seuraten. Hitaan alkuvauhdin takia jäin taas jälkeen ja aikaa kului liiankin kanssa ennen kuin olin Abellan kraaterilla, siellä vajosin aika alas ja enkä millään meinannut löytää hyvää nostoa. Kraaterilla yritin päästä ylös mutta vasta kolmannella kertaa palattuani takas sain riittävästi korkeutta ja rohkeutta yrittää eteenpäin, edessä oleva maisema alkoi hahmottua vasta 3000m agl, josta rohkenin yrittää edetä solaa pitkin eteenpäin. Tällä kertaa olisi ollut hyvä jos meillä olisi ollut radioyhteys ja olisin saanut tiedon että muut menivät melko lailla reittiviivaa pitkin, mutta tasamaan lentäjänä neljän vuorijonon ylitys tuntui melko haasteelliselta kun solissa olevista laskupaikoista ei ollut mitään näkymää.
Riittävän lähellä EL Segre joen laaksoa käänsin kohti Andorran kenttää, mutta päivä oli jo niin pitkällä ettei nostoja meinannut oikein olla ja kohtalokseni tuli laskeutuminen Andoran kentän viereen. Kentällekin olisin voinut laskeutua mutten tohtinut vaan laskeuduin kivalle vihreälle pellolle. Laskukierroksessa tosin huomasin, että koko pelto oli täynnä pystyssä olevia kastelujärjestelmän putkia kivasti rivissä. Lasku onnistui mainiosti jarruvarjon kanssa keppiviidakon väliin.
Matkaa kertyi 92km ja 3,5 tuntia tiimaa ja lento oli viikon jännittävin mut myös opettavainen.
Laskupaikkani oli lähellä päätietä mutta kun Mikko ja Juha yrittivät tulla suorinta reittiä ei se onnistunutkaan. Talon rouva oli huolellinen ja ajaessaan pihaan muisti huolehtia portin sulkemisen ettei muukalaiset vaan tule perässä. Onnesta muutaman kilometrin päässä takaisinpäin oli toinen liittymä josta pääsi kiertämään pihan toiselle puolelle eikä liidintä ja valjaita tarvinnut kantaa peltoja pitkin isolle tielle.
Pojat olivat kerenneet käymään kaupasta hakeen grillatun kanan ja palan kakkua matkaevääksi josta jäi minullekin rippeet. Paluumatkalla pysähdyimme vilvoittelemaan mukavaan paikalliseen uimapaikkaan, jonka löysimme edellisenä päivänä.
Oli jo myöhä kun pääsimme majoitusalueelle, jossa Juha palautti trackerin organisaatiolle lataukseen kuten kaikkina päivinä. Pienen tauon jälkeen lähdimme hakemaan sapuskaa mutta leirialueen keittiö oli jo laitettu kiinni, eikä muutkaan ruokapaikat olleet enää auki joten jäimme ilman kunnon sapuskaa tältä päivää. Totesin tähän, onnesta huomenna on taas aamupala.
Hakuauto siis eilisen kokemuksen perusteella ajoi suoraan Trempiin odottelemaan Tinoa oluen ääressä ja saatiin tonnikalaleivätkin pöytään kun päivä oli pitkällä vaan ravintolat ei vielä ruokaa tarjonneet. Kun Tino pyyhkäisi Trempin yli, etsittiin marketista evästä pitkältä näyttävälle hakureissulle. Kun Tino ei ihan laakson perälle asti yltänytkään, hän oli maassa kun hakuauto ylitti vasta edellistä solaa.
5. Kisapäivä 25.7. task4
Tämän päivän tehtävä oli 116,3km ja vaikein päivä.
Reitti kulki Serraduyaan yli kahden vuoriston josta Abella ja Villanovan kautta Agerin laakson viralliselle laskupellolle.
Jo ensimmäiselle käännepisteelle oli haasteellista päästä, vain 27 kävi kääntämässä. Villanovaan pääsi 12 joista jokainen pääsi myös hienosti maaliin lentoajat 3-4,5 tuntia
Itselläni päivä jäi kanan lennoksi 12.4km reitillä ja tunti ilmassa eikä yhtään kunnollista nostoa, sijoitus 95.
Paluumatka leirialueelle vei pari tuntia kun piti kiertää joki ja vuoristoalue sekä etsiä jostain ruokapaikka mitä ei taaskaan löytynyt ensiyrittämällä. Benabarren uimala oli auki ja tuli taas vastaus ettei tässä kylässä saa mistään ruokaa tähän aikaan, joten matka jatkui viilentävän juoman jälkeen kohti seuraavia kyliä ja ruokapaikkaa metsästäessä. Onnesta matkalta löytyi amerikkalaistyylinen ravintola Bar Los Amics päätien varrelta, josta saatiin vatsaamme täytettä.
6. Kisapäivä 26.7. task5
Päivä alkoi taas totutusti samoilla rutiineilla, eka ysiltä säätiedotus sitten tehtävä ja briefing kahdeltatoista starttipaikalla. Tehtävä oli viikon lyhin 77,1km ja reitti kulki Tremp laakson ympäri.
Breafing oli melko reipasta kommentointia kun ensimmäisen ehdotuksen käännepiste oli aluksi Ager laaksossa suoraan starttipaikan edessä, tämä olisi aiheuttanut vastaan tulevaa liikennettä kun koko ryhmä olisi todennäköisesti palannut takaisin samaan rinteeseen. Törmäysvaaran takia karsittiin kaksi ensimmäistä käännepistettä pois ja starttikehä siirrettiin reitille heti vuoriston taakse.
Starttipaikkani oli tänään 95 joten jouduin odottelemaan melkoisen tovin kunnes sain lähtöluvan. Osalla alkoi kisaväsymys painaa eikä jonoon meno loppupäässä ollut enää väliä, jonojärjestelijä luovutti jossain 70 kohdalla kun pilotit häröili missä sattuu ja huusi, että menkää kuinka tykkäätte mä meen huilaamaan.
Lentoni alkoi muuten mukavasti mutta ensimmäiseen startti-ikkunaan en kerinnyt joten jäin suosista odottamaan toista ikkunaa. Reitille päästyäni ensimmäinen liuku meni hienosti ensimmäinen käännepiste kiertäen ja pääsin harjanteen päälle joen toisella puolella, jossa on ollut koko viikon hyviä nostoja. 350m maan yläpuolelta löytyi ensimmäinen nosto mutta se ei vienyt kovin hyvin ylös joten siirryin korkeamman harjanteen päälle ja siellä homma toimi taas mukavasti Abella käännepisteen kautta Isonalle kääntymään takaisin laakson pohjalle. Kello rupesi läheneen jo kuutta illalla jolloin taas kerran aika tuli vastaan. Vielä oli kaksi käännepistettä kierrettävänä mutten enää löytänyt illan viimeistä nostoa, jolla olisin saanut edes 500m lisää korkeutta. Maali näkyi jo, mutten uskaltanut mennä järven päälle kokeilemaan onneani joten jäin viimeisen rinteen taakse surkuttelemaan päivän loppumista.
Sijoitus oli 72, mikä oli tavoitetasoni tälle reissulle joten siinä mielessä olin erittäin tyytyväinen. Reitillä 72.1km mikä jäi vain 5km maalista, aikaa kului ilmassa noin 3 tuntia.
Juha ja Mikko joutuivat hylkäämään googlen opastuksen kun se ei tuntenut reittiä minun laskupaikalle vaikka olin mukavasti tien varressa. Onnesta satelliittikuvasta näkyi tie perille asti joka meinasi olla 406:lle jo melkoinen uroteko kun vesi oli syönyt monesta paikkaa tien syville urille, mutta kuitenkin perille päästiin urhoollisella yrityksellä 406:n luottaen.
7. Kisapäivä 27.7. task6
Viimeinen päivä alkaa jälleen kuten muutkin. Tehtävä 93.5km ja muista päivistä poiketen tehtäväaika loppuu 19:00 eli tuntia aikaisemmin kuin muina päivinä, jotta kaikilla olisi parempi mahdollisuus päästä palkintojen jakoon ja iltajuhlaan.
Reitti meni jälleen Tremp laaksoon, jossa ensimmäisenä käydään Abellan mahtavalla kraaterilla ja vielä kaksi kertaa laakson yli maaliin pienen mutkan kautta.
Starttipaikkani 90 antoi odottaa taas lentoon pääsyä ja ensimmäinen startti-ikkuna meni jo ennen kuin olin päässyt ilmaan, mutta olin kuitenkin vähän liian innokas starttikehälle menossa ja ylitin rajan alle minuutin liian aikaisin, jotta olisin saanut myöhemmän ajan.
Reittini kulki tutuissa nostopaikoissa Abellan rinteelle mukavasti mutta tällä kertaa se ei tarjonnut kyytiä ylös ja jouduin katselemaan rinnettä pitkän aikaa melko läheltä, mutta sinnikkään yrityksen jäkeen pääsin turbulenttiseen kovaan nostoon, joka vei hetkittäin yli 8m/s ylöspäin pomppien kuin rodeota ratsastaen. Paluumatkalla laakson pohjalta tartuin mukavaan ja tasaiseen nostoon joka vei päivän korkeimpaan kohtaan lennolla 2800m msl. Tämän jälkeen en enää sinnikkäästä yrityksestä huolimatta löytänyt kunnollisia nostoja. Loppumatka siis meni taistellessa vajoamista vastaan harjanteita etsien, mutta kaikesta huolimatta viikon paras sijoitus 67 ja reitillä 67.2km sekä ilmassa 2,5 tuntia.
Laskussa meinasin vääntää nilkkani mutta pienellä verryttelyllä sekä siiven kasausta sekä Mikon ja Juhan tuloa odotellessa särky rupesi helpottamaan. Tälläkin kertaa pojilla oli pähkinä purtavaksi kun google neuvoi kävely lenkille suoraan ylös pystysuoraa piikkipuskaista rinnettä, mutta jälleen satelliittikartta pelasti ja tie löytyi perille asti; vain joki piti kerran ylittää.
Leirialueelle pääsimme hyvissä ajoin odottamaan iltajuhlaa, joka oli järjestety Ager laakson laskupaikalle. Tarjolla oli monen sorttista tapas leipää, jotka kaikki oli tosi herkullisia sekä myös monen moista suun kostuketta. Iltajuhlaan sai jokainen maa toivoa oman kappaleen soitettavaksi ja meidän toive oli Battle Beast – King for a day. Juhla jatkui myöhään yöhön palkintojen jaon jälkeen.
Kisan palkitut
Class 1
1. Mario Alonzi Ranska
2. Robert Kulhanek Tsekki
3. David Brito Filho Brasilia
Class 5
1. Christopher Friedl Itävalta
2. Benito Miguel Rodriguez Gonzalez Espanja
3. Carlos Punet Espanja
Kotiinpaluu
Sunnuntain pidimme lepopäivänä leirintäalueella ja kävimme uima-altaalla vilvoittelemassa, altaassa oli yllättäen suolainen vesi mutta kyllä sekin piristi mukavasti. Päivän aikana pakkasimme myös 406:n paluu kuntoon.
Maanantaina Juha kuljetti minut ja Mikon Barcelonan lentokentälle mistä meidän lentomme lähti kohti Tamperetta pienellä koukkauksella ja välilaskulla Mallorcalla. Juha ja uskollinen 406 lähtivät jatkamaan uskomatonta seikkailua kohti suomea ja tulivat viikkoa myöhemmin Nokialle hyvävointisena. Minulle ja Mikolle Juha oli järjestänyt jopa kotiin kuljetuksen kentältä, siellä Tarja odotti meitä iloisena ja ystävällisenä terminaalin ovella.
Matka oli varsin onnistunut ikimuistoinen ja uskomme tavoitteen täyttyneen että pääsy MM25 Ager olisi mahdollista. Ensi vuonna tavataan.